Homma Hanskassa, Aina

Täällä taas, hommat hanskassa ja hanskat totaalisen hukassa. Työssäkäyvänä äitinä mielenkiintoisin tilanne tuli eteen tänään aamulla. Olin ehkä saattanut vähän aavistella mitä tulemaan pitää, mutta en oikein uskaltanut uskoa asioiden oikeaan laitaan, ennenkuin oli pakko.

Olin viime viikolla olettanut, että Topon(kin) loma-ajanhoitopaikkaan menee automaattisesti tieto pikkumiehen tilapäishoitopäivistä. Onhan kaupunki meille vanhemillekin muistanut lähettää kirjeen aiheesta "näinä ja näinä päivinä lapsenne eivät ole oikeutettuja menemään loma-ajanhoitoon tilapäishoidon vuoksi" (eikä sen suhteen tietenkään mitään mutinaa). Ajattelin siis automaattisesti, että koska meitä tiedotetaan siitä, että hoitoon ei ole menemistä, on myös hoitopaikka tiedotettu siitä, että tälle ja tälle tyypille ei ole hoitoa näille päivämäärille myönnetty. Nyt tiedän, että tieto ei ihan noin vaan menekään perille. Eikä se ole menemättä perille pelkästään hoitopaikkaan, vaan se ei mene perille myöskään taksikeskukseen.  Vaikka kuinka olisi kyseessä yksi ja sama taksikeskus, joka järjestää kuljetukset sinne kesäajanhoitoon ja tilapäishoitoon. Tämän asian suhteen olemme viisaampia syystä että, kolmena aamuna noin kello 8.04 sain soiton puhelimeeni "taksi tässä hei, onko pojat tulossa". Mutta siis, kouluun, loma-ajanhoitoonkaan ei ollut mennyt tietoa Topon poissaolosta. Tämä kävi ilmi keskiviikkoaamuna kello 8.35 kun koulusta tuli viesti, jossa tiedusteltiin, että onkohan Topolla kaikki ok, kun häntä ei ole näkynyt. Muutamaa ees-taas läheteltyä viestiä myöhemmin päätimme koulun henkilökunnan kanssa viestittelyt mukaviin loppuviikon toivotuksiin, heidän lisätessä viestinsä perään "nähdään sitten ensi keskiviikkona".

Ihmettelin viestin "ensi keskiviikkoa", mutta ajattelin sen olevan ilmoitus siitä, että kyseinen henkilö ei ole paikalla ennen ensi keskiviikkoa. Koska eihän se nyt suin surminkaan voi olla niin, että heinäkuun hoitosulun jälkeen on viikon verran loma-ajanhoitoa, jonka jälkeen pitäisi taas sumplia hoitokuvioita lasten kanssa. Eihän? Kylläpäs!

Aamulla olin saanut itseni raahattua työpaikalle, saanut rakkineen, jota tietokoneeksikin kutsutaan päällle. Kuullut it-tyyppien keskustelevan siitä, että viime yönä on tehty jotain päivityksiä, joidenka vuoksi osan porukasta koneet eivät toimi ollenkaan, tai toimivat äärimmäisen hitaasti. Olin tehnyt huomion, että minä ja rakkineeni kuulumme porukkaan "käyvät hitaalla". Olin ehtinyt hakea kupin kahvia ja aamupalarahkani, kun kuulin, että puhelin värisee merkkinä viestistä. Koska olin juuri keskittynyt lukemaan työaiheista sähköpostia, en heti samointein kuitannut saapunutta viestiä. Hetken kuluttua puhelin alkoi värisemään soiton merkiksi, soittajaksi paljastui mies. Ensimmäinen ajatus oli, että Sampun reppu/kengät/shortsit tai kaikki edellä mainitut ovat hukassa, kuten tavallista. Puhelun aluksi kävi ilmi, että kyllä vain, hukassa oli jotain, mutta tällä kertaa kyseessä eivät ole kenenkään tennarit, pöksyt tai reppu. Vaan hukassa on koululaisten taksi. "kello on jo puol ja taksia ei oo vieläkään näkynyt". Tuossa vaiheessa muistin koulusta samaani viestin loppulausahduksen "Nähdään ensi keskiviikkona". Miehelle nopea kuitti "hei, mä vähän soittelen ympäriinsä ja palaan just asiaan". Soitto koululle, kukaan ei vastaa. Soitto taksikeskukseen, jossa hyvin kartalla olevaa äiti-ihmistä infotaan siitä, että hänen hellantertuilleen ei olla järjestetty hoitoa kuluvan viikon kahtena ensimmäisenä päivänä, koska "kouluja siivotaan". Homma selvä. Soitto kotiin…

"moikka, hei nyt on kuule sellanen juttu, että E&T:lla ei oo ollenkaan niinku mitään hoitopaikkaa alkuviikoks, miltä sun kalenteri näyttää tälle päivälle, jos mä oisin huomenna sit etänä?". Suolsin kysymyksen suustani sellaisella vauhdilla, että yhä ihmettelen, miten mies pääsi jutun juonesta kiinni hyvinkin pikaiseen tahtiin. Muistaen samalla hyvin selvästi miehen puhisseen kalenteriaan katsoessa, että "mun koko ens viikko on ihan tukossa". Odotin jotain kuittia siitä, että miten tällainen pieni käänne elämässä on voinut mennä meiltä (tarkoittaen allekirjoittaneelta ohi), sekä tuskastelua siitä, että kun se kalenteri on tukossa niin ei todellakaan voi olla etänä. Hämmästykseksi vastapuoli otti sanoman vastaan varsin rauhallisesti, todeten, että ei mitään, tänään ollaan kotona, tekeekin ehkä ihan hyvää, huomenna sitten toisinpäin.

Niin, me olemme ihan takuulla saaneet kotiin kirjeitä, joissa on kerrottu ne päivämäärät, joille loma-ajanhoitoa on myönnetty. Niistä kirjeistä olen luultavasti lukenut sen osuuden jossa ilmoitetaan, että "lapsellenne on myönnetty", jonka jälkeen mielenkiinto on lakannut täydellisesti. Niinpä tällainen parin päivän "hoitosulku" voi tulla täytenä yllätyksenä. Sain jälleen kerran esimiehelleni väläyttää loistavia asioidenjärjestelytaitojani kertomalla heti ensi alkuun hänen lomaltapaluunsa kunniaksi, että meillä on nyt vähän tilanne päällä ja oli tilanne toimistolla ihan mikä tahansa, joudun ihan aikuisten oikeasti olemaan huomenna etähommissa. Oikeasti en ole asiasta pätkänkään vertaa pahoillani. Työpaikalla eivät työt ole kaatumassa kenenkään, tai minkään niskaan ja ajatus siitä, että istun läppäri sylissä pihalla, koululaisten viilentäessä itseään pihan uima-altaassa, ei tunnu tällä kesän toisella helleviikolla mitenkään vastentahtoiselta. Niin, kuvitelmissani siis lapset leikkivät koko päivän kauniisti, hiljaa keskenään, lounas maistuu kaikille, eikä ketään ärsytä, kukaan ei jankkaa samasta asiasta kahta kertaa minuutissa aamusta iltaan, eikä kenenkään elämä järky kuumuudesta ja auringosta. Näinhän se menee?

Jatkossa teen sellaisen pienen lupauksen itselleni ja perheelleni, että avaan viralliset kirjeet heti, yritän lukea ne loppuun ja viedä kirjeessä mainitut päivämäärät samantien seinäkalenteriimme. Ensi kesänä olenkin sitten näissä asioissa jo pro, ja tiedän että tietenkin hoitopaikat ovat suljettuna samaisella viikolla, kuin koulut alkavat. Koska niitä kouluja siivotaan. Olen myös viisaampi senkin suhteen, että tiedän, että maailma ei kaadu, ei edes järky sellaisen pienen asian edessä, kuin että "hups, mihinkäs me pari lasta laitetaan pariksi päiväksi".  Koska tästäkin kiipelistä on nyt kertaalleen selvitty. Homman ollessa edes suht hanskassa.