Miksi niin monessa kirjoituksessa puhutaan seiskan oppilaista, ihan kuin he eivät olisi niitä pärjääjiä ja tulevia menestyjiä? Miksi seiskan oppilas on jonkinasteen väliinputoaja, sellainen todistusmaailman ei-kenenkään-maalla-kävelijä?
En voi suin surminkaan väittää, etteivätkö kaikki trion "jutut" olisi omalla tavallaan vaikuttaneet siihen, miten ajattelen koulu- ja arvosanamaailmasta. Miten ajattelen elämästä sen koulumaailman jälkeen ja siitä, että sanelevatko ne arvosanat loppupeleissä sitä miten oikeasti elämässä tulet pärjäämään? Samalla: en voi suin surminkaan väittää, etteikö arvosanoilla myös olisi merkitystä. Jos haluat lääkäriksi, niin saattaa hyvin käydä niin, että"seiskan oppilaalla" voi olla vaikeuksia päästä lääkikseen. Siis jos ne seiskat todistuksiin on saatu kovalla työllä. Eikä löysäilemällä.
Elias sai tänään elämänsä ensimmäisen todistuksen (tähän väliin toimituksen huomautus: muistaakseni elämänsä ensimmäisen) jossa kouluosaamista arvioitiin asteikolla neljä viiva kymmenen. Eliaksen todistuksessa oli yksi seiska. Musiikista. En ihmettele yhtään: hänelle kun ei millään tapaa ole vanhempien suunnalta suuremmin ammenettu niitä musiikkigeenejä. Eliaksella oli todistuksessa myös kaseja, ysejä ja kymppi. Olen toki äitinä äärettömän ylpeä. Sekä nostan korkealle hattua mitä tulee Eliaksen opettajaan: hän on selkeästi tehnyt arvostelutyön sen perusteella, kuinka paljon lapsi on yrittänyt, tsempannut ja petrannut edellisvuodesta. Ei sen perusteella, kuinka paljon hän oikeasti osaa lukea, tuntee ruotsinkielen sanoja ja tunnistaa erilaisia lintulajeja. Mutta samalla äitinä tiedän, että todistus ei kerro minun täyden kympin Eliaksestani mitään muuta, kuin että hän tehnyt läksyt tunnollisesti, yrittänyt kovasti, onnistunut hienosti, ja vähän protestoinut musiikintunneilla.
Tämä taas kertoo minun Eliaksestani jotakuinkin kaiken: " Sinulla on ihanan herkkä sielu! Luot ympärillesi lämpöä ja hyvää mieltä vahvalla läsnäolollasi ja koskettavilla tarinoillasi. Olet aina niin ystävällinen, lempeä ja huomaavainen muita ihmisiä kohtaan, ja haluat olla kaikkien ystävä. On ollut ihana kuunnella, kuinka kauniisti kerrot itsellesi tärkeistä asioista! Olet myös taitava kirjoittaja. Olet ihana ja tärkeä ihminen!"
Teksti on Eliaksen luokan avustajan kirjoittama. Melko tuoreen avustajan. Ihmisen jolla selkeästi on viimeisen päälle hyvä ihmistuntemus. Sillä hän on lyhyessä ajassa onnistunut löytämään minun Eliaksestani ne hänen kaikkein hienoimmat piirteensä.
Minun silmiini ei mennyt roskia, kun sain käteeni Eliaksen todistuksen. Minun silmiini meni (ja menee) roskia, kun luen luokan avustajan kirjoittaman kortin. Tiedän, että ne ovat juuri nuo piirteet jotka tulevat kantamaan Eliasta elämässä. Ne ovat ne heidän parhaat piirteensä jotka tulevat kantamaan myös kaikkia "seiskan oppilaita" elämässä.
Yksi ystäväni heitti ilmaan ajatuksen, että miksei todistusten annon yhteydessä luokan opettajat toisi esille näitä oppilaiden parhaita piirteitä. Että miten erilainen maailma voisikaan olla, jos niiden seiskojen lisäksi saisi kuulla, että ystävällinen, lempeä ja huomaavainen muita ihmisiä kohtaan? Kuinka paljon se kantaisikaan tässä elämässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti