tindEri, Erityisvanhemman Deittisovellus

Tulipahan tässä taas kaikkien muiden tärkeyksien lisäksi mieleen aamulla puuhastellessa tämä tärkeys:

Tästä taitaa olla aikaa jo parisen vuotta, kun kaverimme kanssa ehkä lievästi yliväsyneenä päädyimme jotenkin ihmeessä keskustelemaan aiheesta: deittailu.  Kumpikaan yliväsyneistä keskustelijoista ei ollut statukseltaan "sinkku" (saatikka "eronnut"), joten varsinaisesti aihe ei edes koskettanut meitä. Paitsi sen, mitä oli tullut kuunneltua eronneiden ja karanneiden ystävien tarinoita siitä, minkälaista on alkaa deittailla lapsellisena, aikuisella iällä, pitkän parisuhteen jälkeen.

Koska tätä tärkeää deittailukeskustelua kävi kaksi erityislasten äitiä, meni keskustelu luontevasti urille, jossa aloimme pohtia hypoteettista tilannetta, jossa itse pitäisi jonain kauniina päivänä lähteä niin sanotutisti katsastamaan tiluksia. Ehkä tehdä ilmoitus Tinder:n.

Eihän sitä tietenkään halua, että tämä erilainen äitiys määrittää sinut ihmisenä. Mutta fakta kuitenkin on se, että vaikka kuinka yrittää olla "vain minä", joutuu se "vain minä" tekemään käsittämättömän määrän kompromisseja, mitä tulee menemisiin, tulemisiin, työntekoon, jaksamiseen. Elämä on ruuhkavuosia: mutta ruuhka ei vain helpota Se on "fudismutsina" olemista. Ainoa ero oikeaan fudismutsiuteen on se, että monesti nämä "tosi erityiset" eivät hengaa iltaisin ja viikonloppuisin jalkapallokentillä. Illat ja viikonloput nyt vain sattuvat olemaan täynnä ohjelmaa: keskittyen hoivaamiseen, huolehtimiseen ja viihdyttämiseen. Siinä määrin, että hetkittäin kateuden kohteena ihan oikeasti ovat fudismutsit. Mokkapalojen leipominen yömyöhään ja niiden myyminen vesisateessa, klo 08.15, sunnuntaiaamuna kuulostaa ajoittain melko hauskalta ajanvietteeltä, verrattuna... Noh: arkeen.

Itsellä deittailu ei ole millään tapaa ajankohtainen asia, enkä usko, että se sitä tulee olemaan vuosiin. Mutta sitten joskus, se joku kaunis päivä, kun pitää ehkä-mahdollisesti heittäytyä "deittimarkkinoille", haluan alusta asti tehdä selväksi, että minä olen pakettitavaraa. Pakettiin kuuluu kolme poikaa, joista eritoten kahdella on omat vahvat erityisyytensä. Bonarina pakettiin saa mustan koiran, joka merkkaa rakkaimmat matot, sekä sen huushollin yhden ainoan kalliin kaapin jalat. Säännöllisesti.

Tuon aikanaan käydyn deittailukeskustelun aivan täysin luonnollisena jatkumona totesimme, että maailma kaipaa selkeästi erityislasten vanhempien omaa deittailukanavaa.

Suomessa se voisi kulkea luontevasti vaikka nimellä tindEri.

tindErissä olisi ne perus maantieteelliset sijainnit, valokuvat, harrastukset, mahdollisuudet tykätä, tai olla tykkäämättä. Sekä tärkeänä lisätietona lapsen diagnoosi.

Ohessa kuvittellisen tindErin pari erilaista onnistumistarinaa:

• Matti, 35 vuotta, Oulu
• Tykkää moottoripyöristä, vaeltamisesta, sekä lätkän katselusta. 
• Kuvioissa mukana Teemu, 12 v, autismi (Teemu kulkee omin jaloin, mutta vain siihen suuntaan, mihin Teemu haluaa jalkojensa vievän. Muiden ohjauksessa kulkeminen hankalaa ja kovaäänistä). 

• Milla, 27 vuotta, Helsinki
• Harrastaa crossfittiä (kun ehtii), tykkää kutomisesta, intohimoinen lukija
• Kuvioissa mukana Saana, 4 v, cp vamma, (Iloinen, aurinkoinen luonne, pää pelaa, mutta jalat eivät). 

• Riku 31 vuotta, Vantaa
• Harrastaa elokuvia lasten mentyä nukkumaan, sekä juoksemista.  
• Kuvioissa mukana kaksoset Iitu ja Peetu 7 v (Peetulla näkövamma) (Kaksoset menevät kokopäiväduunista. Peetun vamma menee melkein siinä sivussa). 

Koska tindErissä "osallistujamäärä" on vähän eri luokissa, kuin siinä aidossa ja alkuperäisessä sovelluksessa, eivät maantieteelliset sijainnit niinkään vaikuta "tykkäämiseen".  Matti ja Milla, satojen kilometrien välimatkasta huolimatta: päätyvät juttusille. Lasten ollessa tilapäishoidossa/ex-puolisoilla, he tapaavat Jyväskylässä. Koska sinne pääsee kätevästi, niin Oulusta kuin Helsingistäkin. Valitettavasti perhoset eivät lepattele vatsanpohjassa. He päättävät olla kavereita, ja kun Milla tulee kesällä käymään Oulussa lapsuudenkaverinsa luona, päättävät Matti, Milla, sekä lapset tavata. Kaikki neljä yhdessä. 

Vaikka Matin ja Millan romanssi ei päädy edes alkavaan kukoistukseen, ovat he ainakin löytäneet piireihinsä yhden erityislapsen vanhemman lisää. Onnistumistarina, koska: vertaistuen ei ole voittanutta! 

Milla myös totesi deittien jälkeen, että ehkä kuitenkin olisi helpompi deittailla ihmistä joka asuu lähempänä. Ja sopii Rikun kanssa tärskyt Stockan kellon alle. (alunperin siis Matin valokuva miellytti Millaa enemmän, kuin Rikun. Mutta Milla päättää antaa Rikulle mahdollisuuden. Koska ulkonäkö ei ole ihan kaikki kaikessa.). Vaikka Millan ja Rikun lapsilla on ihan erilaiset diagnoosit, ovat he kamppailleet samanlaisten tuntemusten kanssa, mitä tulee erityislapsen vanhemmuuteen. Lasten diagnooseista ja vammoista ei niinkään puhuttu, mutta samanlainen ajatusmaailma yhdistää. Sekä pari perhosta mahanpohjassa.  Riku ja Milla päätyvät sopimaan uudet deitit. 

Maailma tarvitsee rakkautta... Eikö? #tindEri