Tuhansien Kysymyksien Mies

Lapsethan ovat mestareita esittämään ainakin meidän aikuisten mielestä "omituisia" kysymyksiä. He vievät mestaaruutta usein aivan uusille tasoille, esittämällä kysymykset kirkkaalla kovalla äänellä, mielellään täpötäysissä busseissa tai junissa. Ohessa otanto parilta bussi&ratikka&ravintolareissulta:

Syntymäpäiväthän puhuttavat aina. Lasten maailmassa kalenteri on rytmitetty suurinpiirtein pääsiäisen, vapun, joulun, sekä syntymäpäivien ympärille. Äiti-ihmisen syntymäpäivien lähestyessä, oli siis aivan luonnollista käydä syntymäpäiväaiheista keskustelua. Kuten:
- "Äiti, nyt kun sä täytät niinku melkein sata vuotta, niin miten sä olet voinut saada kolme vauvaa? Kun sä olet kuitenkin ihan kauhean vanha. Vai täytätkö sä jo sata? Vai vasta kuustoista? Monta vuotta sä äiti täytät?". Voin kertoa, että puoli bussia odottaa henkeä pidätellen vastausta... Joka on äiti-ihmisen hiljaisella äänellä mumistu "no en mä nyt ihan ehkä sataa vielä". Jonka perään esitetään kovalla äänellä, harvinaisen selvästi artikuloiden jatkokysymys:
- "Niin, ei ihan sata, mutta monta vuotta?"
Äiti-ihmisen ei auttanut, kuin taipua ja kertoa se oikea luku. Enkä muuten tajunnut ko. kerralla edes heittää ilmoille pientä valkoista valhetta. Luku on muuten jossain kuudentoista ja sadan välillä.

Siskoni raskaus herätti (aivan asiaankuuluvasti) liudan kysymyksiä perheen juniorissa. Kuten esimeriksi...
Lauantaina, ruuhkaisessa raitiovaunussa esitetty kysymys syntymän ihmeestä:
- "Äiti, miten se vauva syntyy? Syntyykö se "tädin" suun kautta".
Perään pitkän kaavan mukaan demonstraatio siitä, miten suusta muka tulisi ulos jotain oksennusta suurempaa. Äiti-ihmisen hiljaiseen "noh, ei se suusta tule"-vastaukseen heitetään luonnollisesti jatkokysymys
- "Jos ei suusta, niin mistä sitten muka. Ei kai se pepusta tule".
Tällä kertaa vastaus "ei tule ei, se tulee sieltä vatsasta" tyydytti kysyjää ja naisen anatomian oppitunti sai jäädä odottamaan "seuraavaa kertaa".

Tämä syntymäkysymys sai viikkoja myöhemmin suorastaan kysymysten patteriston kaverikseen:       - "Äiti, mitä jos se vauva syntyy yöllä ja "täti" ei herää siihen."
- " Niin, nukkuuko se vauvakin muuten kun se syntyy, jos se syntyy yöllä."
- "Mitä jos täti vahingossa nukkuu sen vauvan päällä, kun se vauva syntyy yöllä".
Vastauksia miettiessä sai olla tosissaan kieli keskellä suuta. Siis siksi, ettei homma menisi naurun puolelle. Ja siksi, että se ei myöskään menisi "annas kun äiti kertoo sulle pari juttua vauvan synnyttämisestä"-juttujen puolelle.

Raskausaiheiseen kysymyspatteristoon kuului tietysti raskaana olevalta (huom! Pitkällä raskaana olevalta) ravintolassa sillä tutun turvallisella kirkkaalla, kovalla äänellä kysytty kysymys:
-  "Onko se vauva sulla nytkin mukana, vai jätitkö sä sen kotiin?"

Olen Eliaksen kanssa jo vuosien ajan tottunut kysymysten tulvaan. Mutta hänen kanssaan homma on erilaista. Se menee nimittäin sillä tavalla, että Elias esittää kysymyksen, johonka vastataan täsmälleen samalla kysymyksellä, jonka jälkeen Elias kertoo oikean vastauksen kysymykseen.
Tyylillä
- "miksi tulivuoren sisälle ei saa mennä" johon ainoa oikea vastaus on:
-  "miksi tulivuoren sisälle ei saa mennä", jonka jälkeen Elias kertoo, että siksi, koska siellä on kuumaa. Loogista? Kyllä, kun herran tavoille tottuu! Tästä on tullut meille varsin luontainen tapa käydä läpi uutta opittua tietoa. Vanhin herra osaa muuten hämmentää ajoittain sillä tiedon määrällään. Normi "miten meni koulussa" kysymykseen kun vastaus tuppaa olemaan päivän ruokalista. Ei info tulivuorista, vaarallisista sienistä, taikka siitä, että tänään oli englannintunti ja opin sanomaan englanniksi jäätelö.

Nämä Sampun kysymykset ovatkin sitten ihan toista maata... Siihen päälle kun lisätään sinnikkyys, jolla vastausta vaaditaan, niin voisin veikata, että tiedossa on tulevaisuudessakin pari tukalaa tilannetta. Samalla on ollut aivan kertakaikkisen mahtavaa saada sukeltaa eskarilaisen ajatusmaailmaan, sellaisena kuin se parhaimmillaan osaa olla.

Jos siis satutte törmäämään ihmisten ilmoilla naishenkilöön, jonka kannoilla on lauma miehenalkuja ja joka puhuu vastaamalla kysymyksiin joko kysymyksillä, tai suputtaen naama punaisena nolon näköisen jotain epämääräistä, laulaen lauseiden välillä "ihhaahhaata", niin luultavasti olette törmänneet meidän jengiin... Tulkaa sanomaan moi!