Sain tänään työpaikalle seuraa. Aivan loistavaa sellaista. Topo luokkatovereineen nimittäin teki täsmäiskun, jota myös luokkaretkeksikin jossain piireissä kutsutaan, työpaikalleni. Kuusi kertakaikkisen hurmaavaa pikkuihmistä, kuuden hurmaavan aikuisen kanssa.
Voin kertoa, että oli menoa ja meininkiä. Eri suuntaan säntäileviä pikkukavereita, sekä niitä paikallaan olevia, mutta paljon huomiota tarvitsevia pikkukavereita. Ja ne kuusi aikuista ihmistä... Jotka näyttivät tekevän työtään niin sydämellä, että omassa sydämessä muljahti. Hyvällä tavalla muljahti. Sellaisella tavalla, että äitinä tuntuu hyvältä, että minun Toponi kanssa työskentelee ihmisiä, jotka tekevät sitä eivät pelkästään ammattitaitoisesti, vaan sydämellä ja ammattitaitoisesti.
Tiedättekö mikä päivässä oli parasta? Nähdä lasten ilmeet.
En osaa sanoa mikä niissä kosketti minua niin paljon, että en ole oikein vieläkään laskeutunut maan pinnalle. Olisiko se sanaton onni? Sellainen jonka lukee kasvoilta. Silmistä. Sellainen ilo, joka oikeasti on suurempi, kuin mitkään sanat.
Olen hirvittävän etuoikeutettu, että sain olla todistamassa niitä silmiä, kasvoja, sitä sanatonta onnea. Olen hirvittävän etuoikeutettu, että olen päässyt osaksi sitä maailmaa, jossa elein näytetyt ja silmistä luettavat tunteet ovat jotain niin paljon suurempaa, kuin mitä sanat osaavat ikinä kuvata.
Näistä kuudesta pikkukaverista jokaisesta näki, että elämä ei aina ole päästänyt heitä helpolla. Ei ole päästänyt, eikä päästä vieläkään. Ehkä siksi se riemu kosketti niin paljon?
Samalla ymmärsin miksi nämä mahtavat aikuiset jaksavat tsempata heidän kanssaan läpi niiden huonompienkin päivien. Kun kiukuttaa, sattuu, väsyttää, on vain kertakaikkisen huono olla. Niiden hetkien vuoksi, kun tilille maksettavan palkan lisäksi palkaksi saa sen hymyn, onnen tunteen. Sen joka näkyy kasvoilla, tai silmissä, mutta jolle ei aina löydy sanoja. Sen joka juuri sanattomuuden vuoksi on niin koskettava hymy ja sydämestä riipaiseva onnen tunne.
P.S joskus se onni löytyy tekemisestäkin... Käykää lukemassa #20tarinaa-blogista, mistä nuorimies Aapeli löytää onnen. https://20tarinaa.blogspot.fi/2018/05/tarina-numero-yhdeksan-aapelin-tarina.html
torstai 24. toukokuuta 2018
tiistai 15. toukokuuta 2018
Selviytyjät Suomi 24/7, Lapsiperheen Oma Saariseikkailu
Säännöt ovat yksinkertaiset. Selviä päivän erilaisista tehtävistä, sekä aina yllättävistä pienistä haasteista. Koska vuorokaudessa on aikaa 24 tuntia, saat saman verran aikaa suorittaa tehtäviä. Mikäli suoriudut sekä tehtävistä, että yllättävistä pikku haasteista hengissä vuorokauden aikana, olet... Tadaa: voittanut lisävuorokauden saarella. Kello raksuttaa, peli alkaa:
Tässä pelissä saa muuten kivoja pikku vinkkejä, joiden avulla suoriutua tehtävistä kunniakkaasti. Tai noh, ainakin kunniakkaammin. Ensimmäinen pikku vinkki: nuku koiranunta. Nuku koiranunta aina.
klo 01.30, havahdut viereisestä huoneesta kuuluvaan ääneen. Sinulla on viisi sekuntia aikaa analysoida tilannetta: onko joku hereillä? Onko se joku hereillä oleva se saaren hankala asukas, jonka vuorokausi hyvinkin saattaa alkaa kello 01.30 aamulla? Onko kyseessä se saaren hankala asukas, joka kello 01.30 lähtee ratsaamaan jääkaappia tai twiittaamaan saaren toisen asukkaan Twitter-tilille YouTubesta Sami Palomies-jaksoja. Saksan kielellä. Viidessä sekunnissa tee pika-analyysi, sekä päätös: kannattaako sängystä syöksyä aropupun nopeudella viereisen huoneen ovelle, valmiuksiin saattelemaan sitä saaren hankalaa asukasta takaisin yöpuulle?
klo 03.30: toista edellinen.
klo 07.00 muista, että yhdellä saaren asukkaista on urheilupäivä. Urheilupäivään tarvitaan urheiluvaatteita. Niin ja terveellistä evästä. Joko: muunnu urheiluvaatteeksi ja terveelliseksi evääksi, tai käytä mielikuvitusta: Mistä saaren vaatevaraston vaatteista saisi nopeasti taiottua kasaan mukavan urheiluvaatekerraston? Niin ja ne eväät... Muista heti perään, että saaren pikkuasukkaalla on retkipäivä. Retkipäivän ohjeissa kerrottiin, että pikkuretkeilijä tulisi kotona rasvata aurinkorasvalla päästä varpaisiin. Yritä muuttaa kosteusvoidetta aurinkovoiteeksi. JOS onnistut tässä, kannattaa illalla saaren hiljennyttyä kokeilla, jos veden saisi muutettua viiniksi...
klo 09-14.30 suoriudu erilaisista tehtävistä aikuisten saarella. Jota saatetaan jossain ympyröissä kutsua myös työpaikaksi. Seuraavan vinkin aika: tätä tehtävää suorittaessa kannattaa pyrkiä unohtamaan edellisyön tehtävät. On mindgame:n aika. Psyykkaa itsesi ajatuksen voimalla "olen virkeä"-moodiin. Mikäli psyykkaus ei täysin toimi, saat käyttää apuna aikuisten saaren kahvikonetta.
klo 15.30-16.20 välillä suorita kotisaarella seuraavat tehtävät: tee ruoka, joka kelpaa saaren alle 160 senttisille asukkaille. Kolmannen vinkin aika. Saaren niin kutsutut jälkikasvuasukkaat ovat melko ronkelia sakkia. Yksi söisi vain makaronia, toinen.. ai niin, vain makaronia ja se kolmas... No, sillä on juttu jota kutsutaan jonkin sortin saarelaisen uhmaiäksi. Se ei söisi noin pääsääntöisesti mitään. Yritä selvittää saaren jälkikasvuasukkaille, että pelkällä makaronilla ei voi elää. Ainakaan ihan joka päivä. Etsi saaren niin kutsutun eteisen, sekä keittiön välillä kadonneet kesäkengät, lippis, reppu ja alkuasukaskoira. Varmista, että jokainen saaren jälkikasvuasukkaista on käynyt vessassa, juonut vettä, sekä että hänelle on palautettu kadonnut omaisuus (ne kengät, lippikset, reput jne...) sekä ohjaa jälkikasvuasukkaat lempeästi klo 16.20 lähtevään (helvetin kuumaan) bussiin, jolla yksi saaren asukkaista viedään niin kutsuttuun toiminterapiaan. Huom! Bussista ei saa myöhästyä! Huom Huom! Muista tarkistaa, että lähtöhässäkässä saaren alkuasukaskoira ei karkaa (vink-vink, se tekee sitä ihan hemmetin usein...)
klo 18.45-20.00 palaa kotisaarella toimintaterapiasession jälkeen. Yritä muuntua kahluualtaaksi (koska jälkiasvuasukkaat haluavat ehdottomasti uida, ja se viimekesäinen allas ilmeisesti vuotaa kuin seula). Mikäli et onnistu tässä, yritä saada pettymystä parkuvat jälkikasvusaarelaiset uskomaan, että kylpyamme ajaa täysin saman asian, kuin kahluuallas. Yritä leipoa tähän ideaan hiustenpesumomentti. Noin niinkuin "hyvänä juttuja", hauskana yksityiskohtana. Yritä kylpysession jäljiltä (mikäli selviät hengissä). valmistaa kolmea erilaista iltapalaa, samaan aikaan kun kahdella saaren jälkikasvuasukkaista on pyjama kadoksissa, ja sillä yhdellä elämänhallinta noin niinkuin yleisesti. Yritä saattaa saarelaiset tämän jälkeen omiin sänkyihinsä, heimonjohtajan laupeutta, rauhallisuutta ja syvää rakkautta puhkuen (viimeinen vinkki: yritä ainakin esittää!).
Tämän jälkeen laita vaikka kädet kyynärpäitä ristiin. Oman fiiliksen mukaan joko toivo, että heimoneuvosta sallii sinun jäävän saarella, tai toivo että saat häädön... Ennenkaikkea toivo, että saaren jälkikasvuasukkaat pysyvät heille osotetuilla makuupaikoillaan vähintään seuraavaan aamunsarastukseen asti.
Tässä pelissä saa muuten kivoja pikku vinkkejä, joiden avulla suoriutua tehtävistä kunniakkaasti. Tai noh, ainakin kunniakkaammin. Ensimmäinen pikku vinkki: nuku koiranunta. Nuku koiranunta aina.
klo 01.30, havahdut viereisestä huoneesta kuuluvaan ääneen. Sinulla on viisi sekuntia aikaa analysoida tilannetta: onko joku hereillä? Onko se joku hereillä oleva se saaren hankala asukas, jonka vuorokausi hyvinkin saattaa alkaa kello 01.30 aamulla? Onko kyseessä se saaren hankala asukas, joka kello 01.30 lähtee ratsaamaan jääkaappia tai twiittaamaan saaren toisen asukkaan Twitter-tilille YouTubesta Sami Palomies-jaksoja. Saksan kielellä. Viidessä sekunnissa tee pika-analyysi, sekä päätös: kannattaako sängystä syöksyä aropupun nopeudella viereisen huoneen ovelle, valmiuksiin saattelemaan sitä saaren hankalaa asukasta takaisin yöpuulle?
klo 03.30: toista edellinen.
klo 07.00 muista, että yhdellä saaren asukkaista on urheilupäivä. Urheilupäivään tarvitaan urheiluvaatteita. Niin ja terveellistä evästä. Joko: muunnu urheiluvaatteeksi ja terveelliseksi evääksi, tai käytä mielikuvitusta: Mistä saaren vaatevaraston vaatteista saisi nopeasti taiottua kasaan mukavan urheiluvaatekerraston? Niin ja ne eväät... Muista heti perään, että saaren pikkuasukkaalla on retkipäivä. Retkipäivän ohjeissa kerrottiin, että pikkuretkeilijä tulisi kotona rasvata aurinkorasvalla päästä varpaisiin. Yritä muuttaa kosteusvoidetta aurinkovoiteeksi. JOS onnistut tässä, kannattaa illalla saaren hiljennyttyä kokeilla, jos veden saisi muutettua viiniksi...
klo 09-14.30 suoriudu erilaisista tehtävistä aikuisten saarella. Jota saatetaan jossain ympyröissä kutsua myös työpaikaksi. Seuraavan vinkin aika: tätä tehtävää suorittaessa kannattaa pyrkiä unohtamaan edellisyön tehtävät. On mindgame:n aika. Psyykkaa itsesi ajatuksen voimalla "olen virkeä"-moodiin. Mikäli psyykkaus ei täysin toimi, saat käyttää apuna aikuisten saaren kahvikonetta.
klo 15.30-16.20 välillä suorita kotisaarella seuraavat tehtävät: tee ruoka, joka kelpaa saaren alle 160 senttisille asukkaille. Kolmannen vinkin aika. Saaren niin kutsutut jälkikasvuasukkaat ovat melko ronkelia sakkia. Yksi söisi vain makaronia, toinen.. ai niin, vain makaronia ja se kolmas... No, sillä on juttu jota kutsutaan jonkin sortin saarelaisen uhmaiäksi. Se ei söisi noin pääsääntöisesti mitään. Yritä selvittää saaren jälkikasvuasukkaille, että pelkällä makaronilla ei voi elää. Ainakaan ihan joka päivä. Etsi saaren niin kutsutun eteisen, sekä keittiön välillä kadonneet kesäkengät, lippis, reppu ja alkuasukaskoira. Varmista, että jokainen saaren jälkikasvuasukkaista on käynyt vessassa, juonut vettä, sekä että hänelle on palautettu kadonnut omaisuus (ne kengät, lippikset, reput jne...) sekä ohjaa jälkikasvuasukkaat lempeästi klo 16.20 lähtevään (helvetin kuumaan) bussiin, jolla yksi saaren asukkaista viedään niin kutsuttuun toiminterapiaan. Huom! Bussista ei saa myöhästyä! Huom Huom! Muista tarkistaa, että lähtöhässäkässä saaren alkuasukaskoira ei karkaa (vink-vink, se tekee sitä ihan hemmetin usein...)
klo 18.45-20.00 palaa kotisaarella toimintaterapiasession jälkeen. Yritä muuntua kahluualtaaksi (koska jälkiasvuasukkaat haluavat ehdottomasti uida, ja se viimekesäinen allas ilmeisesti vuotaa kuin seula). Mikäli et onnistu tässä, yritä saada pettymystä parkuvat jälkikasvusaarelaiset uskomaan, että kylpyamme ajaa täysin saman asian, kuin kahluuallas. Yritä leipoa tähän ideaan hiustenpesumomentti. Noin niinkuin "hyvänä juttuja", hauskana yksityiskohtana. Yritä kylpysession jäljiltä (mikäli selviät hengissä). valmistaa kolmea erilaista iltapalaa, samaan aikaan kun kahdella saaren jälkikasvuasukkaista on pyjama kadoksissa, ja sillä yhdellä elämänhallinta noin niinkuin yleisesti. Yritä saattaa saarelaiset tämän jälkeen omiin sänkyihinsä, heimonjohtajan laupeutta, rauhallisuutta ja syvää rakkautta puhkuen (viimeinen vinkki: yritä ainakin esittää!).
Tämän jälkeen laita vaikka kädet kyynärpäitä ristiin. Oman fiiliksen mukaan joko toivo, että heimoneuvosta sallii sinun jäävän saarella, tai toivo että saat häädön... Ennenkaikkea toivo, että saaren jälkikasvuasukkaat pysyvät heille osotetuilla makuupaikoillaan vähintään seuraavaan aamunsarastukseen asti.
lauantai 12. toukokuuta 2018
Kiitollisuus
On taas se aika vuodesta... Kun päiväkoti- ja koulurepuissa kulkee mukana kotiin salaisuuksia. Äitienpäiväsalaisuuksia. Salaisuuksia, joista ei ihan maltettaisi olla hiljaa. Salaisuuksia joista annetaan pieniä vihjeitä, kuten "mä laitoin äiti siihen paljon keltaista, sun lempiväriä".
Topon äitienpäiväsalaisuus tuli kotiin pahviin pakattuna. Pahvin päällä oli kortti. Kortissa luki:
"Minä kerron sinulle äiti.
Kerron sinulle ilman sanoja.
Kerron silmilläni,
näethän kuinka ne tuikkivat?
Kerron suullani,
näethän, kun hymyilen?
Kerron kosketuksella,
kun olen kainalossasi tai
tarraan sinuun lujaa kiinni.
Kerron sydämelläni,
kuulethan,
kun kerron
sinä olet minulle rakas ja tärkeä".
Alkoi itkettämään. Silkasta liikutuksesta. Koska noinhan se juuri menee. Vaikka minun Toponi ja niin monen muun äidin oma tärkein ei osaa sanoin asioita kertoa, niin he kertovat niistä silmillään, kosketuksellaan ja sydämellään. Ihan joka ainoa päivä.
En väitä, enkä ikinä tule väittämään että äitinä olisin aina päässyt helpoimmalla. En väitä, enkä ikinä tule väittämään, että tämän äidin sydän olisi aina päässyt helpoimmalla. Mutta samalla, tiedän joka ainoana päivänä olevani etuoikeutettu. Niinäkin päivinä jolloin en pääse helpolla, niinäkin päivinä kuin äidin sydän itkee kyyneleitä, tiedän olevani etuoikeutettu. Koska saan olla äiti. Saan olla äiti, joka voi koska tahansa ottaa syliinsä, tai halata ketä tahansa lapsistaan. Saan olla äiti kolmelle pojalle, joista kaksi osaa kertoa asioita sanoin, ja yksi silmillä ja sydämellä.
Topon äitienpäiväsalaisuus tuli kotiin pahviin pakattuna. Pahvin päällä oli kortti. Kortissa luki:
"Minä kerron sinulle äiti.
Kerron sinulle ilman sanoja.
Kerron silmilläni,
näethän kuinka ne tuikkivat?
Kerron suullani,
näethän, kun hymyilen?
Kerron kosketuksella,
kun olen kainalossasi tai
tarraan sinuun lujaa kiinni.
Kerron sydämelläni,
kuulethan,
kun kerron
sinä olet minulle rakas ja tärkeä".
Alkoi itkettämään. Silkasta liikutuksesta. Koska noinhan se juuri menee. Vaikka minun Toponi ja niin monen muun äidin oma tärkein ei osaa sanoin asioita kertoa, niin he kertovat niistä silmillään, kosketuksellaan ja sydämellään. Ihan joka ainoa päivä.
En väitä, enkä ikinä tule väittämään että äitinä olisin aina päässyt helpoimmalla. En väitä, enkä ikinä tule väittämään, että tämän äidin sydän olisi aina päässyt helpoimmalla. Mutta samalla, tiedän joka ainoana päivänä olevani etuoikeutettu. Niinäkin päivinä jolloin en pääse helpolla, niinäkin päivinä kuin äidin sydän itkee kyyneleitä, tiedän olevani etuoikeutettu. Koska saan olla äiti. Saan olla äiti, joka voi koska tahansa ottaa syliinsä, tai halata ketä tahansa lapsistaan. Saan olla äiti kolmelle pojalle, joista kaksi osaa kertoa asioita sanoin, ja yksi silmillä ja sydämellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

