MiniLoma

Lastenvahtipäivä, kolmen väliviikon jälkeen. Kävin miehen kanssa pikaista viestittelyä aamupäivästä; kannattaako, mitä me tehdään, ei kiinnosta lähteä vaatekauppoihin, viimeisiään vetelevä flunssa ei kannusta lenkille, juu ei kiinnosta kokeilla sitä uutta pizzeriaa, jota lehdet ovat suositelleet (tai ainakin joku lehti jossain julkaisussa) ja ei todellakaan jaksa pyöriä päämäärättömästi pääkaupunkimme keskustassa. Kas kun siellä keskustassa tulee käytyä töissä arkipäivisin. Siinä tulee nähtyä sitä keskustaa ihan omiksi tarpeiksi. Lopputulema pikaneuvottelusta oli seuraava; ei kehtaa enää perua. Pitää keksiä tekemistä. Mies antoi puuhan suhteen vapaat kädet.

Olin kuitenkin ainakin pikkuisen innoissani vapaasta loppuiltapäivästä ja alkuillasta. Varsinkin, kun päivään oli sisältynyt jo lounas ystävän kanssa. (Miten muuten voi olla mahdollista, että tunti soljuu eteenpäin pikavauhdilla silloin, kun on kyse lounastunnista hyvässä seurassa?)  Ajatus siitä, että kuluva iltapäivä ja ilta ei sisältäisi yhtään matsia Edwardin kanssa aiheesta: saako koko hiihtoloman viettää katsellen iPadista Tuomas Vetureita, aamusta iltaan. Ei pätkän vertaa Topon "syödään kuuden minuutin välein neljä tuntia putkeen" rallia  (höystettynä erittäin suppealla ruokavaliolla). Eikä yskivän uhmakkaan kanssa matsaamista asioista; jano, ei jano, nälkä ei nälkä (kun olet saanut itsesi raahattua yläkertaan, on taatulla jano ja nälkä), saatikka pyykki-ruoanlaitto-siivousrallia houkutti kyllä, sanotaanko näin: suuresti. Olimme nimittäin sopineet, että lastenvahti tulee hoivaamaan trioa heti iltapäivästä, jolloin mies suuntaa menopelinsä nokan kohti pääkaupunkimme keskustaa ja me keksimme jotain lapsetonta tekemistä.

Koska mies oli kaikille ehdotuksille avoin, ehdotin törkeästi kirppiskierrosta. Puuha jota itse rakastan, mies ei niinkään. Heikkona hetkenä mies suostui alta aika yksikön vaimonsa loistosuunnitelmaan. Tuumasta toimeen; kevät (kyllä, nyt on kevät!) auringon paistellessa ensin lenkki toimistolta kirppikselle numero yksi. Pikaviesti miehelle; täällä ei ollut mitään, tule suoraan kirppikselle numero kaksi. Auringonpaisteessa jolkottelua pitkin merenrantaa ykköskirppikseltä kakkoskirppiksellä.

Kirppiksellä numero kaksi löytöjen tekemisen lomassa kerkesin parantaa puhelimitse maailmaa ystävän kanssa. Onko mitään mahtavampaa, kuin tonkia vaatepinoja ja juoruta puhelimessa samaan aikaan? Ei ainakaan hirvittävän moni asia tässä maailmassa voi mennä tuon mahtavuuden edelle.

Puhelinpalaverin ja kirppiksillä haahuilun jälkeen autolla kohti rantakahvilaa, kahvit (okei, viinit niille jotka eivät autoa aja) naaman eteen ja nauttimaan kevätauringon laskusta. Rauhallista. Pikaneuvottelu aiheesta; mitäs sitten? Neuvottelu päättyi siihen, että lähdetään nyt sitten kuitenkin testaamaan sitä pizzeriaa. Kai sitä pitää tehdä kompromisseja, kun mieskin siellä kirppiksellä viihtyi ainakin neljän minuutin verran. Ennenkuin hän liukeni autolle, verukkeeseen "näin että tuolla käppäili parkkipirkkoja" turvautuen …

Neljä tuntia myöhemmin, hiljaiseen kotiin saapuessa, olo on kuin miniloman jälkeen. Kirppikseltä tuli tehtyä löytö, viini oli hyvää, pizza loistavaa. Trio on nukkumassa, koti on siisti. Mielessä käy ajatus; miksei me hommattu lastenvahtia jo aika päivää sitten?

Niin, miksei? No siksi, että tähän väliin mahtui Sampun vauva-aika, korvatulehduskierreaika, Edwardin  tolkuton väsymys, Topon järkyttävä, viikkoja ja kuukausia kestänyt huonovointisuus. Nyt kaikki on paremmin. En enää pelkää, että jos jätän herkeämättä vahtaamatta flunssaista Sampua, epilepsia ryöpsähtää valloilleen. Nytkyjä on, pitkän ajan jälkeen olemme tilanteessa, että Sampunkin kanssa on illalla tehtävä keikka lääkekaapin kautta. Mutta, en pelkää, että tilanne jää pysyväksi. Edward on ottanut jonkinasteisen niskaotteen väsymyksestä. Ja Topo… Topon kanssa kävellään tukevasti kuilun partaalla, mutta ainakin tällä hetkellä kummatkin jalat ovat maanpinnassa kiinni, ei leijalla ilmassa, matkalla kohti pohjaa. Ei ainakaan juuri nyt, tänään. Olemme siinä pisteessä, että trion voi jättää osaavalle lastenvahdille. Olemme siinä pisteessä, että ei tarvitse sen neljän vapaatunnin aikana soittaa tarkistussoittoja kotiin, tyylillä; onko Sampulla nytkyjä, onko Edward ihan raato, käykö Topo hirvittävästi kierroksilla ja onko kierroksien lomassa paljon kohtauksia. Kaikkea tätä voi tapahtua joskus tulevaisuudessa. Jolloin toivottavasti meillä on yhä sama huippu lastenvahtimme, joka on oppinut tuntemaan trion kunnolla, ja trio kunnolla hänet. Voimme luottaa Edwardin, Topon ja Sampun muiden käsiin neljän tunnin miniloman ajaksi. Tietäen, että maailma ei keikahda nurin sinä aikana. Vaikka trion vointi ei olisikaan ihan priimaa.

Kun nyt pääsin tähän vapaa-ajan huumaan kiinni, menin ja buukkasin loppuviikollekin omaa tekemistä.  Kauneushoitoa (tai no, teknisesti käsien hoidattamista), sekä ystävän kanssa kahvitreffit. Olemme nimittäin taas käyneet kotosalla x-määrän keskusteluja aiheesta "hyvä äiti-ihminen, opi ottamaan itsellesi sitä aikaa" Opetellaan sitten kunnolla tällä viikolla. Jos sitä pikkuhiljaa löytäisi puuhaan sellaisen hyvän balanssin.