Viikon Hyvän Mielen Juttu

Kyllä kevät on vaan ihana, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vaikka hermot kerkesivät kuluneella viikolla mennä likaisiin seiniin, ikkunoihin ja lattioihin. Saatikka siihen, että hyvin ajateltu kevätsiivous ei todellakaan ollut puoliksi tehty, vaan asia vaati oikeita toimenpiteitä, niin tänään kevät on ollut vain ja ainoastaan mahtava juttu.

Topo kotiutui tilapäishoidosta yhtä aurinkoisena, kuin säätila ulkosalla. Hyvin oli mennyt. Jälleen. Tässä taitaa koko perheellä alkaa olla selvät sävelet tilapäishoidon suhteen; kaikille hyvä juttu. Ainoa reklaamation puolelle kallistuva asia on mystisesti kadonneet toppahousut. Topon ykköshousut katosivat edellisellä tilapäishoitokeikalla ja niitä ei sen koommin ole näkynyt. Eli sen aukon lisäksi, joka imaisee sisäänsä puolet talouden sukista, juuri sen paidan jonka meinasit aamulla pukea päällesi töihin, kevään tullessa välikausivetimet, sekä ne sopivan kokoiset saappaat, on jossain olemassa musta aukko, joka imaisee puoleensa myös toppavaatteita. Peukut pystyyn, että samainen aukko sylkäisee pöksyt takaisin niiden omistajalle jossain vaiheessa. Mutta sen rinnalla, että Topo viihtyy kyseisessä paikassa, eikä selkeästi kärsi pätkän vertaa kolmen yön hoitojaksostaan, tapaus toppahousut ei nyt liiemmin keikuta laivaamme.

Kevään kunniaksi mies otti Sampun ja suuntasi mökille niin sanotusti tarkistelemaan tiluksia. Vaikka pikkukottarainen on varsin hurmaava tapaus, en pistä vastaan 24 h Sampuvapaalle. Sampu kun sattuu olemaan mitä suurin äiti-ihmisfani. Asian tarkoittaessa sitä, että vain äiti-ihminen osaa voidella leivän, tarjoilla ruoan, pukea, riisua, pestä hampaat, kantaa sänkyyn, sanoa hyvää yötä. Ainoastaan äiti-ihmisen syli kelpaa lohdutukseen. Suurimpina "äiti-ihminen rocks" päivinä Sampun elämän missio on viettää valveillaoloaika välittömässä kosketusetäisyydessä äiti-ihmisestä. Tiedostan kyllä varsin hyvin sen, että vuoden sisään taloudessa asuu jo siinä määrin poikamainen Sampu, että tuskin äiti-ihmisen kainalo on se luomakunnan magein mesta. Joten vaikka tästä fanittamisesta välillä ehkä hienoisesti hermostun, samalla myös osaan nauttia tilanteesta. Ja pikkasen jo miettiä kaiholla niitä aikoja, kun Sampusta on kasvanut itsenäinen pikkusälli. Jolle onkin tärkeämpää viettää valveillaolaikaa kavereiden, kuin ikälopun äitinsä kanssa.

Mökkiläisten mökkeillessä ja Topon ottaessa päivälepoa me vietimme ihanaa kevätpäivää Edwardin kanssa pihamaalla. Kolme tuntia ikkunan pesua, haravointia, kukkien laittelua, lakasemista, muuten vain puuhastelua; voin luvata, että iltajumpat on niin tehty. Tasapainoa hommaan toi onneksi kahvihetki asiaankuuluvine tilpehööreineen. Ettei nyt olisi mennyt puuha liian terveellisen puolelle.

Yleensä Edwardista ei saa ihan näin innokasta talkookaveria pihahommiin, mutta tänään oli kyseessä erityinen päivä.

Viikko sitten, ystäväni syntymäpäivillä puhelin piippasi. Mieheltä tuli viestiä "kriisitilanne, Edwardin tuomas on kadonnut". Ymmärsin heti, että toisin kuin kuumekouristuksen, tai migreenin ollessa kyseessä, nyt on ihan ihan oikea kriisitilanne. Kadonnut tuomas kuin tarkoittaa Tuomas Veturia, joka kulkee Edwardin mukana joka paikkaan. Ja kun kirjoitan joka paikkaan, tarkoitan myös joka paikkaan. Se pakataan aamulla koululaukkuun, se nukkuu yöt Edwardin kädessä tai vieressä. Se on Edwardin lautasen vieressä ruoka-aikaan ja kun lähdemme kauppaan/puistoon/mihin tahansa: Tuomas lähtee aina mukaan. Mies ja Edward pistivät Sampun avustuksella pystyyn etsintäpartion, mutta Tuomas oli ottanut toden totta hatkat. Sitä ei löytynyt mistään. Suurta surua saimme lievennettyä lupauksella, että perjantaina lähdetään lelukauppaan ostamaan uutta Tuomasta.

Tässä tulee kuvioihin vaihteeksi herra Murphy. Voin vannoa, että jokunen kuukausi sitten niitä Tuomaksia oli joka kaupassa; Lelukaupassa, marketeissa, kirppiksillä. Nyt kun sellainen olisi kipeästi tarvittu, oli Tuomaksen aika selkeästi ohi. Perjantai-iltaisen lelukaupat-marketit turneen lopputulema oli seuraava; Tuomakset ovat poistuneet markkinoilta. Haravoin huutiksen, verkkokaupat; ei Tuomaksia. Ei ainakaan niitä oikeanlaisia. Lopulta päädyin laittamaan paikalliselle nettikorttelikirppikselle ilmoituksen "ostetaan Tuomas". Puoli tuntia ilmoituksen laittamisesta ystävällinen äiti-kollega oli laittanut minulle tekstiviestiä "meiltä löytyy, heitetään se teille iltapäivällä".

Kolmen tunnin pihatalkoiden jälkeen tärkeä kuljetus kaarsi pihaamme; nopeat vaihtokaupat: teille Sampun pieneksi jääneitä vaatteita, meille Tuomas. Ja voi veljet minkä Tuomaksen Edward sai. Ison Tuomaksen, jolla on peräkärry (tai ehkä se on rautatieslangilla ihan vain perävaunu?). Edward esitti lämpimät kiitokset, suuret ihastelut ja paineli sisälle aarteensa kanssa. Kyseisen äiti-kollegan kuullessa asian tärkeysasteesta, sain vielä perään viestin; meiltä löytyy Jori ja Henrikin, saatte ne jos ovat tarpeen.

Edward on nyt istunut tunnin verran omassa huoneessaan ihastelemassa Tuomastaan. Äiti-ihminen on saanut kuulla perinpohjaisen selvityksen siitä, että Tuomaksella on piippu ja kuusi pyörää. Erityistä ihastusta on aiheuttanut Tuomaksen koko, sekä se peräkärry, anteeksi perävaunu. Edward on sanonut äärimmäisen onnellisena ainakin kymmenen kertaa "katso äiti, minulla on iso Tuomas".

Tässä kohtaa toisen romu oli taas jälleen kerran toisen aarre. Aarre sanan ollessa ehkä vielä hieman alakanttiin. Elintärkeys liene jollain asteella kuvaampi sana. Edward on liikuttuneen onnellinen Tuomaksestaan. Allekirjoittanut  liikuttunut ja onnellinen siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka jaksavat nähdä vaivaa; lauantai-iltapäivän ruokaostosten jälkeen kurvata tuikituntemattomien pihaan, tuomaan Tuomasta. Ymmärtää, että tässä on kyseessä elämää suurempi juttu.

Tämä oli ehdoton viikon hyvän mielen juttu. Saattaisin ehkä jopa antaa tälle kuukauden hyvän mielen juttu-palkinnon. Äiti-kollegalle lämmin kiitos, samoin sille pikkuisännälle joka malttoi omasta aarteestaan luopua. Voin luvata, että se sai rakastavan kodin.