Hei Älä Koskaan Ikinä Muutu!

Usein tulee luettua vanhempien  facebook ja instagram päivityksiä, jossa he toivovat niin kovin, että omat lapset pysyisivät sellaisina, kuin juuri nyt ovat. Pienen pieninä piiperoisina. Vauvoina, tai taaperoina. Välillä itsekin kaihoisasti katson vauva- ja taaperokuvia, mutta pääsääntöisesti olen sitä mieltä, että trio on parhaassa iässä juuri tässä ja tänään. En kauheasti kaipaa pikkulapsivuosia, eikä mielikuvitus riitä enää miettiessäni, minkälaisia he ovat "sitten isompina".

Kuitenkin niin kovin toivon, että he säilyttävät aina sen hurmaavan persoonallisuutensa, jonka he juuri tänään omaavat.

Topo, joka on oikeasti luonteeltaan maailman iloisin ja rauhallisin poika. Vähän vekkuli. Tyyppi joka rakastaa makoilla vieressä, jakaa paketistaan puoliksi syötyjä, kylmiä, nakkeja (niitä on muuten kuuliaisesti maistettava, voi nami!). Topo rakastaa "jutella" ja jakaa juttuja: kuten mitä hän katsoo iPadiltaan tai mitä on menussa tällä hetkellä (noh, vaikka ne nakit). Kaupassa käynti on aina yhtä suurta huvia, oma sänky maailman paras paikka ja pupu (haisuli) maailman paras unikaveri. Kun on paha olla, isän tai äidin syli on silloin paras paikka, jonne nukahtaa. Toivon niin, että minun Toponi perusluonne pysyy aina samanlaisena. Rauhallisena, iloisena, vähän vekkulina. Jolle sänky ja nakit ovat tärkeitä, samaten. Niin ja tietenkin myös turvallinen syli, tai kainalo.

Sampu, joka nyt vain on enimmäkseen kävelevä mr. Onnellisuus. Kaikki on kivaaa, hauskaa, mahtavaa. Sampu, joka kertoo tohkeissaan yökyläilyn jälkeen, että parasta oli, kun Mummin kanssa nähtiin tosi iso kakka ja kaksi muurahaispesää. Pienin tyyppi, joka suputtaa Roope-koiran korvaan salaisuuksia, haluaa antaa illalla kymmenen isoa pusua ja yhtä monta isoa halia. Tyyppi on muuten myös kova antamaan palautetta: "mikset äiti ole mun kanssa useammin kahdestaan" "miksi sä äiti huusit aamulla" "miksi sulla ei äiti ole pipo päässä, vaikka on kylmä". Tämä kaikki syyttävällä äänensävyllä esitettynä. Toivon, että vaikka maailmassa tapahtuisi mitä, se into, ympäristön tarkkailu ja onnellisuus ei ikinä katoaisi pienimmästä pojastani. Että aina uskaltaisit rohkeasti antaa palautetta: kun on palautteenannon paikka.

Ja Elias. Elias joka rakastaa kaikkea: perhettä, Roope-koiraa, parhaita ystäviään, luottolastenvahtia. Joka jaksaa kiertää äidin kanssa kevätmessuja ja huokailla ihastuksesta jokaisen kukkapuskan, suihkulähteen ja taimipisteen kohdalla. Jolle leffa- ja uintireissut kaksin isän kanssa ovat jotakin, jota aina odotetaan yhtä suurella innolla. Ja joista aina jälkikäteen puhutaan yhtä tohkeissaan. Jolle pääsiäinen on parasta: koska suklaamunat ja pääsiäispupu. Niin ja vappu: koska juhlat ja ilmapalloja. Veljien synttärit: koska juhlat. Joulu: koska suklaata ja joululahjoja. Niin ja omat synttärit: koska silloin ystävät tulevat kylään.

Eliaksen aloitettua jonkinasteisen, sosiaalisen elämän (eli ensimmäiset kaverikyläilyt, kaverisynttärit, kahvihetket ostoskeskuksessa) pääsin jälleen hyppäämään aivan uudenlaiseen maailmaan. Usein luen juttuja "iloisista kehitysvammaisista". Noh, voin syvällä kokemuksen rintaäänellä kertoa, että kehitysvammaisuus ei automaattisesti tee kenestäkään aina iloista. Mutta … olen alkanut pohtia, että avaako se sydämen hieman normaalia enemmän? Niille rakkaille asioille maailmassa: perheelle, koiralle ja tietenkin: ikiomille ystäville. Kas kun en ole ikinä törmännyt missään niin mahtavaan, sydäntä pakahduttavaan, kertakaikkisen vilpittömään ystävyyteen, kuin se, joka on Eliaksen ja hänen ystäviensä, eritoten hänen parhaan ystävänsä välillä. Olen seurannut Eliaksen ja hänen tärkeimmän ystävänsä tarinaa noin kolmen-neljän vuoden ajan. Se on yhä, aina vain, jotain yhtä erityistä, pakahduttavaa, sydämeen onnen tuovaa. Miten kaksi ihmistä osaa päivä toisensa jälkeen iloita toisistensa seurasta niin paljon. Salaa oikeasti toivon, että nämä kaksi ystävystä päätyvät vielä joku päivä naimisiin. Että saan seurata heidän stooriaan nyt ja ikuisesti.

Joten Elias, toivon että pysyt aina yhtä sydän avoinna olevana, yhtä hyvänä ystävänä. Ja että saat elää elämääsi ihanien, samansieluisten ystävien ympäröivänä.

Sitä minä toivon…