Tarjolla video numero kaksi. Laatu taas taattua "amatööri + kännykkä"-yhdistelmää. Itse puhujalla on tukka miten sattuu, ja meikissä käyminen unohtui jälleen, mutta mennään näillä. Video sisältää hieman ajatuksia siitä, miten kohdata äiti, tai isä, sisarus, kuka tahansa pitkäaikaissairaan, tai vammaisen (lapsen) läheinen. Ajoittain puhujalta yrittää punainen lanka päästä karkuun, mutta hän yrittää parhaansa mukaan napata langasta uudemman kerran kiinni. Toivottaisin nautinnollisia videohetkiä, jos suinkin voisin... Tyydyn siis vain toivomaan, että katsoisit videon, jos päivään sattuu hetki, jolloin on vaikkapa tekemisen puutetta.
Rohkea äiti olet <3
VastaaPoistaKiitos ❤️
PoistaMuistan, että se epilepsialasten palsta oli alussa tosi pelottava. Kun liityin sinne, niin jonkun lapsi oli juuri kuollut. Enpä silloin arvannut, että itse jakaisin tuon kohtalon...
VastaaPoistaJa olen niin samaa mieltä tuosta vahvuudesta! Arkea jaksaa, koska ei ole vaihtoehtoja, niin sen itse koin. Rakkaus on ainoa tapa selvitä siitä arjesta. <3
Hyvin kiteytetty, rakkaus todellakin on se, joka kantaa. Muistan, kun me aloimme vuosia sitten kirjoittelemaan; ei olisi todellakaan osannut aavistaa, että teidän aika yhdessä olisin niin lyhyt ❤️
PoistaYritän olla säälimättä, vaikka tunnen välillä suurta myötätuntoa. Mutta päällimmäinen tunne on kuitenkin vilpitön arvostus ja hatunnosto!
VastaaPoistaMarsa
Kiitos Marsa <3
Poista