Vinkkejä Toimivaan Arkeen: Älä Tee Näin

Tiedättekö sen hyvän fiiliksen, minkä saa siitä, että suunittelee asiat kunnolla etukäteen. Ja vielä toimii suunnitelmiensa mukaisesti? No minä en...

Päässäni on selvä lukujärjestys sen suhteen, että mitä pitäisi tehdä mihinkin kellonaikaan. Jotta saan päivässä tunnit riittämään ja sen päivän toimimaan edes jotenkuten jouhevasti. Noh, suunnitelmat ovat jaloja ja hienoja. Arki taas ihan jotain muuta. Kuten:

Vietin tiistaina vapaapäivää. Suunnitelmissa oli pestä pyykkiä, hoitaa asioita, tehdä suursiivousta, hoitaa autokoulua astetta eteenpäin. Tehdä kaikki järjestyksissä ajallaan. Homma alkoi menemään pieleen jo heti aamusta: Ajatuksissa oli, että noustaan ajoissa ja hoidetaan aamutoimet rauhassa. Ei noustu. Allekirjoittanutta väsytti. Mutta väsymys ei ollut mitään verrattuna herra kuusiveen väsymykseen, joka makasi äksänä vessan ja keittiön välissä. Niin, että kukaan ei luonnollisesti päässyt kulkemaan vessaan. Eikä keittiöön. Homma alkoi menemään totaalisesti pieleen siinä vaiheessa, kun aamun minuuttiaikataulusta käytettiin liikaa minuutteja eskarilaisen maanitteluun, pyytelyyn, rukoilemiseen, sekä lopulta käskemiseen. Siinä vaiheessa, kun olin saanut tyypin pukemaan, oli aika ruveta laittamaan Topoa koulukuntoon. Lääkkeet, pesut, puhtaat vaatteet päälle, ulkovaatteet ja kaveri matkaan. Ai niin: sekä nopea tsekkaus reissuvihkoon. Se kun oli vaihteeksi unohtunut edellisenä iltana. Taksin huristellessa pihatielle reissuvihko osasi kertoa, että kaverilla on tänään uintia. Ja että mukaan pitäisi pakata ruhtinaallisesti kaverin lempileipää. Jotta sitä riittäisi syötäväksi ennen ja jälkeen uinnin.

Hiki alkoi sillä siunatun sekunnilla valua kainaloista. Leipää? Ainoa leipäpussi leipäkorissa oli ruisleipää. Topon kohdalla no-no-kamaa. Pikavilkaisu pakkaseen: Jes. Löytyy Topon leipää. Sampun raportoidessa, että "taksi on pihassa", survoin vimmalla leivät mikroon ja aloin sulattaa. Yritin nopeuttaa toimintoa ajatuksen voimalla (ei toimi!). Mikron hurruttaessa kirmasim penkomaan Topon vaatekaappia: uikkarit, uikkarit, uikkarit. Löytyi kahdeksat shortsit. Ei yksiäkään uikkareita. Mikron ilmoittaessa, että se on hommansa hoitanut, pikatsekkaus leivän sulamistilanteeseen. Ei hyvä. Mikro uudelleen hurruttamaan. Säntäys kylppäriin, etsimään uimahousuja. Ja pyyhettä. Ja uimapussukkaa. Ja shampoota. Kaikki löytyivät. Yllättävää kylläkin. Mikro ilmoitti uudelleen, että oli hommansa hoitanut. Leivät olivat enää lievästi keskikohdilta jäässä. Kelpaa! Ihan hyvää eväskamaa. Voita leipien väliin, leivät pussiin. Uimakamat JA leivät reppuut. Kaveri matkaan. Operaatioon meni seitsemän minuuttia. Huom! Sisältäen Topon pukemiseen kulutetun ajan. Operaatiosta toipumiseen noin kaksi tuntia.

Päivä meni paremmissa merkeissä. Aina iltaan asti...

Topo oli lähdössä seuraavana päivän tilapäishoitoon. Luonnollisesti lykkäsin tavaroiden pakkaamista viime sekunnille asti. Viime sekunnin ollessa noin 22.30. Kun pitäis oikeasti olla jo sängyssä. Mutta koska hommaan on rutiinia, tavarat oli raavittu kasaan melko äkäiseen. 22.50 hammaspesun jälkeen vielä tsekkaus, että olenhan ihan varmasti muistanut tilata taksikuljetukset oikeille päiville. Sähköposti tiesi kertoa, että olen. Ja että tilapäishoitoon ei ole menossa ainoastaan Topo, vaan myöskin Elias. Jolla on myös torstaina uintia. Joten peruskamojen lisäksi kaverin mukaan pitäisi saada uimakamat. Aamun uusinto: vimmalla etsimään Eliakselle puhdasta kalsaria, sukkaa (miten voi olla mahdollista, että niitä on ainakin 20 paria, mutta kun niitä tarvitsee, ei löydy sukan sukkaa, eikä kalsarin kalsaria??). Uimakamat löytyivät suht helposti. Edessä oli enää käydä hakemassa Eliaksen vaihtovaatteet. Huoneesta, jossa nukkui Topo. Tiedättekö sen sanonnan "älä häiritse uinuvaa karhua". No homman nimi on suht sama. Jos onnistut herättämään Topon, niin se on sitten korkeamman hallussa, että nukutaanko kuluvana yönä enää ollenkaan...

Sydän pamppaillen hiivin Topon huoneeseen. Törmäsin Sampun Ryhmä Haulle rakennettuun palikkarataan,. Tietenkin rikkoen sen. Kävelin päin kauko-ohjattavaa autoa. Ja totesin, että Sampu oli rakennusleikeissään teemalla "rakenna este", rakentanut esteen vaatekaapin eteen. Estettä purkamaan. Topon alkaessa liikehtiä levottomasti sängyssään. Kävelin uudelleen päin kauko-ohjattavaa autoa. Topon alkaessa liikehtiä entistä levottomammin. Paniikissa vedin kaapista syliini pinon vaatteita. Hiivin ulos huoneesta, lähettäen toiveen unien jumalille: antakaa Topon jatkaa uniaan rauhallisesti. Vaatteet ja lääkkeet Eliakselle omaan laukkuun, uimakamat reppuun. Ja nukkumaan. Viimeisenä ajatuksenani pyöri päässä, se että miten esitän Eliakselle asian "ai niin, muistatko, kun puhuttiin, että keskiviikkona kirjoitetaan kirje joulupukille. No ei me kirjoitetakaan, koska sun pitäisi mennä tilapäishoitoon".

Onneksi Elias on erittäin lahjonta-altista tavaraa. Kiitos varastosta löytyneen suklaakolikkopussin sain myytyä ajatuksen tilapäishoidosta esikoiselleni loistavalla menestyksellä.

Vannoin jälleen kerran, kautta kiven ja kannon, että vastedes luen reissuvihkon heti kun sankari kotiutuu koulusta. Niin ja tarkistan tilapäishoitoon liittyvät asiat ainakin vuorokautta aiemmin... Kuten sanottu, kun suunittelee asiat kunnolla ja toimii suunnitelmiensa mukaan, niin arki toimii. Sitä ihmeellistä päivää odotellessa!

P.S viritin ensimmäiset joulukoristeet talouteen. Laitoin innoissani instagramiin virityksistä kuvaa. Saaden ihastelevia kommentteja siitä, miten kivaan paikkaan olen keksinyt virittää joulukalenterin. Toivon sydämestäni, että kukaan lapsistani ei ole nähnyt ohjelmia itsetehdyistä joulukalentereista joissa odottaa aamuisin kiva yllätys. Ja keksi ruveta tikkaat apuvälineinään etsimään yllätyksiä tuosta himmeli-joulukalenterista

P.P.S Nythän on muuten kuumaa kamaa "blogimaailmassa" se, että tehdään blogijoulukalenteria. Niinkuin yksi kiva postaus päivässä. Arvontaa ja muuta kivaa.  Juu, en muuten tee sellaista. Yllättikö? Ei itseänikään...