Selviytyjät 2015

Vuosia sitten ihan ehdoton ykköslempparini tv-tarjonnasta oli ruotsalainen (yllätys!) realitysarja, nimeltään Expedition Robinson. Kun aloin puoliksi treffailla miestäni, minun piti kerran kiittää ei, lauantai-illan illalliskutsulle. Kas kun ruokailu olisi mennyt pahasti robinsonin kanssa päällekkäin. Sarjan loppusävelten raikuessa tv-ruudusta, laitoin miehelle viestiä "voin mä siis lähteä nyt vaikka kahville, jos haluat tehdä vielä jotain". Myöhemmin mies oppi, että lauantai-ilta kello 21-22 välillä on pyhitetty Robinsonille. Myöhempinä vuosina formaattia ostettiin ympäri maailmaa, ja saattaa joku sen tunnistaa nykyään nimellä Selviytyjät (tai Survivors).

Selviytyjät siis pohjautuu siihen, että heterogeeninen sakki kilpailijoita viskataan asumattomalle saarelle, mukanaan rinkan verran vaatetta, muutama selviytymisväline ja siinäpä sitten se. Siellä saarella pitäisi niiden uuden leirikavereiden kanssa pärjäillä parhaan kykynsä mukaan. Kisailla mukavuuksista, leirintekovälineistä ja siitä, kuka tippuu saarelta pois.

Jollain tapaa koen, että olemme olleet mukana vuosien mittaisessa selviytyjät kilpailussa. Koska olen täysin riippuvainen pehmestä sängystä, kuumasta suihkusta, puhtaista vaatteista ja sähköstä, en kuuna päivänä keksisi lähteä moiseen kisaan mukaan. Mutta, luulen että osaan tunnistaa niitä tunteita, mitä kisaajat käyvä läpi siellä saarella.

Kun saat tietää, että lapsesi sairastaa, kaikki muuttuu. Se on niinkuin oma turvallinen koti siirrettäisi sinne autiolle saarelle. Seuranasi, asuintovereinasi sinulla on lauma kanssakisaajia, muita erityislasten vanhempia. Pitää oppia niin sanotusti liittoutumaan, eli tulemaan toimeen heidän kanssaan; koska siellä saarella ryhmä on aina voimakkaampi, kuin yksilö. Aloitat elämän ihan alusta. Alat perustaa leiriä, jossa asutaan. Ensin leirin virkaa ajaa lakana kattona, ja makuualusta patjana. Ensimmäiset yöt, jopa ensimmäiset viikot, nukut epämukavasti, kuulostellen viidakon ääniä. Sydämen hakatessa. Yöt ovat raskaita, ne ovat oikeasti suden tunteja, jolloin valvot ahdistavien ajatusten kanssa. Seuranasi vain pelko.

Ruoan hankkiminen on aluksi kerrassaan mahdotonta; tästäkö pitäisi kiivetä jonnekin puuhun kookospähkinöiden perään. Miten muka? Tai kahlata mereen aseenaan tikun tynkä, jolla seivästää kaloja ruoaksi. Ei voi onnistua! Olet väsynyt, toivoton; ei tästä tule kertakaikkiaan mitään. Elämästä ei tule kertakaikkiaan mitään. Kaikki on uutta, ei niinkään hyvällä tavalla uutta. Millä peseydyt, kun ei ole saippuaa? Millä kokkaat, jos aamulla et saa nuotiota syttymään? Leiriläiset ovat toistaiseksi vain puolituttuja. Et osaa avautua heille syvimmistä tuntemuksistasi. Mietit ihmisten tarkoitusperiä; haluaako tuo oikeasti ystävystyä kanssansi, vai onko hän täällä vain ajamassa omia etujaan, palkinnon kiilto silmissä. Yrittääkö hän sopeutua elämään saarella, vai onko hänen päällimmäinen ajatuksensa vain "nyt äkkiä pois täältä".

Päivät ja viikot kuluvat; yhtäkkiä aamuinen leiritulen teko onkin vain rutiinia. Olet leirikavereiden kanssa kehittänyt puolikunnolliset kalastusvälineet materiaaleista, mitä läheisestä metsiköstä on löytynyt. Tiedät mistä hakea kookospähkinöitä, ja missä kohtaa metsää löytyy hedelmiä. Leiristä on tehty mukavampi; olette hyvin suojassa pahimmilta myrskyiltä ja sateilta. Alat tottua öisin ääniin, viidakon ääniin. Pikkuhiljaa pelko väistyy öisistä ajatuksista. Alat jopa nukkua. Kun saat nukuttua, elämä saarella ei enää muutenkaan tunnu niin pahalta.

Olet oppinut tuntemaan kanssakisaajat; tiedät kenelle voit puhua asioista asioiden oikeilla nimmillä. Kenelle voit jakaa koko tunteiden kirjon. Alat pikkuhiljaa oppimaan, kuka on oikea ystävä, joka ei takuulla puukota selkään ajaakseen omia etujaan. Saarelle on viikkojen ja kuukausien kuluessa tullut uusia pelokkaita kilpailijoita; osaat jo olla heille vertaistukena, kannustaa: "kyllä te pärjäätte, elämä jatkuu, ihan oikeasti. Mäkin olen pärjännyt"

Yksi kaunis aamu heräät ja alat nähdä kaiken kauneuden ja kaikki ne mageat jutut siellä saarella. Värien loiston, lämmön, auringon. Tiedät, että myrskyjä tulee ja menee, mutta ne eivät kestä ikuisuuksia. Olet oppinut, että myrskyt ovat osa elämää siellä saarella. Yhtäkkiä saaresta on tullut koti, ja monista leirikavereista oikeita ystäviä. Ymmärrät, että kaikki eivät tältä saarelta voi lähteä miljoonaa euroa rikkaampina, mutta jos pelaavat korttinsa oikein; miljoona kokemusta rikkaampana. Selviytyjinä.