Viisi Vinkkiä Toimivaan Arkeen: Kantapään Kautta Todettua (ei opittua)

En tiedä luenko vääränlaisia vinkkipalstoja, mutta olen huomannut, että melko usein "vinkit ruuhkavuoteen spesialistilta" spesialisti on joko yhden lapsen vanhempi, tai työkseen jotain hyvinvointivalmennusta (oman aikataulunsa mukaan) tekevä jumppahirmu, jonka motto elämässä on "jokaisella on joka päivä puoli tuntia aikaa kunnon hikijumppaan".

Haluatteko oikeita vinkkejä ruuhkavuosiin? Ihmiseltä, jonka organisointikyky lähentelee heikkoa, jonka kovin ase arkeen on huono muisti, ja joka ei ole vieläkään oppinut, että tunnissa tehdään tunnin verran hommia?

Vinkki numero yksi, jonka toivottavasti jokainen päiväkoti-ikäisen lapsen vanhempi on jo hiffannut: Koska aamut ovat aina kiireisiä, ja talviaikaan pimeyden vuoksi erittäin syvältä, niin delegoi aamupalapuuha päiväkotiin! Ei kuten eräs allekirjoittanut, jolla oli aikanaan päähänpinttymä siitä, että lasten oli syötävä puuroa ennen päiväkotiin lähtöä. Sitä oli syötävä joka hemmetin aamu, ja sillä ei ollut mitään merkitystä, että toinen näistä syötettävistä vihasi puuroa. Vaikka jokainen puuroamu päättyi puuroliman ja kyynelien aiheuttamaan supersotkuun. (sekä äidin, että lapsen kyynelien...), sitä puuroa syötettiin lapsukaisille aamusta toiseen. Älä vain kokeile tätä kotona!

Vinkki numero kaksi: jos kotonasi asuu alvariinsa vaatteita sotkevia henkilöitä, rytmitä pyykinpesu fiksusti pitkin viikkoa. Tyyliin koneellinen joka toinen ilta. Vinkkivitosena vielä sellainen juttu, että kun ne pyykit ovat puhtaita ja kuivia, laita ne samantien kaappeihin. Älä tee kuten eräs, jonka nimeä ja henkilöllisyyttä en paljasta (voitte vain arvailla), joka pesee yhteen putkeen kuusi koneellista pyykkiä. Pyykki, niin puhdas koneesta tullut, kuin likainen koneeseen menoa odottava, ängetään ikean kasseihin odottamaan joko sitä kaapittamista, taikka pesemistä. Homman päätyessä siihen, että omatoimiset lapset ovat tuoneet pari iltaa putkeen omat likaiset vaatteensa kylppäriin, ikean kassiin, odottamaan pesua. Joten osassa niistä ikean kasseista on loppupeleissä sekä puhdasta, että likaista pyykkiä. Älä siis testaa tätäkään "ikea-säkki-toimintatapaa". Usko vain, kun annan vinkin: ei toimi hyvin!

Vinkki numero kolme: Jos ja kun tiedät, että aamutoimiin menee yhteensä 75 minuuttia aikaa, varaa niihin 75 minuuttia aikaa, plus ekstra "yllätysmomentti" vitonen. Älä kuvittele, että hoidat hommat tunnissa. Et vaan hoida. Homma päätyy hyvin helposti siihen, että silloin kun lapsen olisi pitänyt jo teknisesti olla pihalla odottamassa taksia, kirjoitat kuulumisia reissuvihkoon. Samalla lukien, että tyypillä on tänään taas uintia ja pitäisi eväätkin pakata mukaan. Sen eskari-ikäisen kaverin muistuttaessa vieressä, että päiväkodissa on muuten myös eväsretki. Nyt olisi ollut aika siistiä, jos sen 60 minuutin sijaan olisit varannut aamutoimiin 75+5 minuuttia. Ihan oikeasti.

Vinkki numero neljä: laita illalla lasten JA omat vaatteet valmiiksi pinoihin. Niin, varsinkin jos olet sitä sorttia joka sinnikkäästi uskoo tekevänsä ne noin puolentoista tunnin aamupuuhat siihen hikiseen tuntiin. Sisältäen sen omien vaatteiden, sekä lasten vaatteiden "esillepanon".  Aamulla kiireessä luonnollisesti kaikki puhtaat kalsarit ovat "jossain niistä ikean pesu-säkeistä". Kuopuksen kenkä on hukassa, koira varasti toisen sukan ja paidassa on lappu joka kutittaa. Bonarina siihen oma hukassa oleva musta t-paita, juuri se yksi tietty, joka on kiva neuletakin kanssa, jonka ihan varmasti näit kylppärissä (joo, yllätys, yhdessä niistä ikean säkeistä) heinäkuussa... Voin kertoa miten homma päättyy. Niin, että kuopuksella on jalassa yksi oma, ja yksi Eliaksen kuusi numeroa liian suuri, sukka. Kengät täytyy taas lennossa vaihtaa kumppareihin, koska se yksi kenkä on ja pysyy mystisesti hukassa. Lupaat illalla "yllärijälkkärin" jos kuopus unohtaa sen paidan niskaa kutittavan lapun (ainakin siihen saakka, kunnes joku päiväkodin aikuisista voi leikata sen pois).  Joudut itse miettimään koko vaatekokonaisuuden uusiksi, koska se musta t-paita on totaalisen hukassa. Unohdat hässäkässä harjata hiukset ja vaihtovaatteet ovat luonnollisesti rypyssä. Pyrit työpaikalla välttelemään niitä seinänkorkuisia peilejä koska: ne ryppyiset vaatteet ja semitakkuinen tukka. Siihen bonarina huonosti nukutun yön jäljiltä silmäpussia ja alat muistuttamaan jotain, jonka voisi lanseerata maanviljelijöille "vuoden toimivimpana variksenpelättämenä".

Vinkki numero viisi: Ihan oikeasti, käytä kauppalistoja! Ihan supervinkkinä sellainen juttu, että kerää vaikka parin päivän aikana paperille ylös huomioita puuttuvista peruselintarvikkeista, kuten suola, jauhot, kanamunat, kinkku yms. On nimittäin melko palkitsevaa hoitaa melkein koko viikon ruokaostokset yhdellä kertaa, ja viikon muina päivinä hakea vain vaikkapa puuttuvan maidon, tai lisää leipää lähikaupasta. Annan tämän vinkin ihan kokemuksesta. Joka on karttunut siitä, kun lähden koiran kanssa "vielä yhdelle iltalenkille" kello 21.30 illalla, räntä-vesisateessa. Koska aamuksi ei ole maitoa, ja töiden jälkeen en ehdi kauppaan ostamaan seuraavan päivän ruokatarvikkeita. Yleensä parasta tässä on se, että päivään on sisältynyt jo yksi kauppakeikka. Jolloin varastoja on täydennetty hyasinteilla, siemennäkkärillä ja aurajuustolla. Niillä joka lapsiperheen peruselintarvikkeilla....

Ihan vain yhden äiti-ihmisen neuvo: Älä ota niin tosissaan niiden ruuhkavuosi- ja jumppaspesialistien ohjeita. Olen henk.koht kärvistellyt ties missä kiirastulissa, soimaten surkeaa organisointikykyäni. Sitä, että vaikka se jumppaguru sanoi instastoryssaan, että jokaisella on aikaa liikkua joka päivä, ei aikaa mukamas löydy. Useinmiten tyypit antavat niitä vinkkejä ja vetävät niitä jumppia työkseen. Minä (ja niiiiiin moni muu) en. Käyn muunlaisissa töissä ja siinä sivussa, tai sen lisäksi, organisoin huonosti, mutta pyöritän suht hyvin tätä perusarkea. Olen vuosien varrella oppinut, että vaikka sitä aikaa jostain saisi tiristettyä sille 30 minuutin jumpalle, se aika voi monesti olla paljon tärkeämpää käyttää x:nä sohvalla, tai sängyn päällä. Antaen itselleen hetken armoa. Koska arki liikkuvine palasineen, ei aina sitä armoa muutoin anna.

Loppuun haluan liittää kuvan kodistani. Näyttää ihanan siistiltä ja harmoniselta (siis allekirjoittaneen mielestä). Voin kertoa, että kuva on otettu Sampun "Linna-päivän" jälkimainingeissa. Heitimme aamulla Linna-keikan, tulimme ajoissa kotiin ja käytin keikkaa seuraavat kuusi tuntia siivoamiseen. Tältä näytti sen session jälkeen. Hetkellisesti. Kunnes Sampu oli päättänyt rakentaa kiljardista palikasta ja kymmenestä kirjasta smurffeille sillan, Topo oli levitellyt sohvalla olevat tyynyt lattialle ja Elias kantanut koko maallisen omaisuutensa sohvapöydälle... Seuraavana päivänä käytin viisi tuntia aikaa siihen kylppärin ikea-kassi-pyykki-helvettiin. Päättäen jälleen kerran, että tästäedes rytmitän pyykinpesun fiksummin. Tietäen, että kuukauden sisällä edessä on uusi vähintään viiden tunnin session. Koska en opi yhdesta kerrasta. Enkä edes sadasta...  Sellaista se arki on. Siihen ei kai ole muita vinkkejä, kuin että yritetään pärjätä?

P.S mitä tulee tuohon olkkariin (ja keittiöön)... Vaikka ne reissuvihkot ja vaatepinkat ovat kroonisesti retuperällä, niin olen sen verran ryhdistäytynyt, että yritän "raivata" nuo kaksi paikkaa siisteiksi iltaisin. Vaikka kuinka väsyttäisi. Koska se hemmetin huonosti rytmitetty aamu on niin paljon kivempi aloittaa, kun alakerta on sentäs niin sanotusti inhmillisen näköinen. Kas: tässä vielä bonusvinkki kaupan päälle!