Paska Viikko

Välillä niitä tulee elämässä eteen. Paskoja viikkoja. Viikkoja jolloin mikään ei mene erityisen pieleen, mutta jälkimaku on… noh sieltä minne aurinko ei paljon (luultavasti) paistele.

Paskan viikon maanantai meni kaiketi jotenkuten. Harmaasti. Väsyneenä. Ilman suurempia kommervenkkejä. Lähinnä töitä tehden ja odotellen, että tilapäishoidossa ollut Topo kotiutuisi. Itse saisi kotiutua töistä ja päästä pussailemaan poikaa. Töiden jälkeen kotona odotti kireähkö, kierroksilla käyvä Topo. Sisäiset huolimittarini menivät reippaasti punaiselle. Kotona odotti myös kierrätyslavallisen verran (no ainakin suurinpiirtein) kaapitettavaa pyykkiä. Se nostatti verenpaineet saman tien punaiselle. Kotitöistä ykkösinhokkini, ihan heittämällä on: pyykkipuoli. Vietin illan rauhoitellen alati huutelevaa Topoa, sekä viikaten kaappiin sitä hemmetin pyykkiä. Miettien samalla, että tätäkö se elämä nyt sitten on olevinaan…

Paskan viikon tiistaina Topo heräsi kärttyisenä, aivan liian aikaisin. Saattelin Topoa sänkyyn kerta toisensa jälkeen, kunnes joskus viiden hujakoilla, 45 minuuttia ennen herätyskelloa luovutin. Paskan viikon tiistai oli virallisesti alkanut. Aamupäivällä havahduin puhelimen värinään, näytöllä vilkkui "Topo koulu". Ehdin pelätä vatsatautia-onnettomuutta-pahaa raivaria-isompaa kohtausta, ennenkuin vastasin puhelimeen. Kuullakseni, että Topon koululla aikuisilla oli myös huolimittari punaisella. Poika on kireä, kierroksilla, ei kartalla. Pohdin hetken, että jaksanko hätyyttää Topoa hoitavaa lääkäriä, kunnes päädyimme miehen kanssa whatsappilla hoidetun pikapalaverin jälkeen siihen, että "seuraamme tilannetta". Iltapäivällä olin luvannut Eliaksen kanssa laittaa pihalle pystyyn leikkitunnelin, jossa opetamme Roopea kulkemaan.  Kun tuuli alkoi pikkuhiljaa muuttua leppoisasta kevättuulahduksesta myrskytuiverruksen puolelle, heitin häthätää ehdotuksen Ikeasta. Lihapullista. Ihan vain me kaksi. Ehdotukseni sai suopuisan vastaanoton. Ikeassa Elias joi puoli pulloa pepsiä yhdellä huikalla, sai mahakrampin, valahti kalman kalpeaksi ja hetkeksi säikäytti äitinsä, sekä ravintolallisen ruokailemassa olevia lapsiperheitä sillä, että näytti "oksentavan ihan just". Kahden röyhtäisyn jälkeen poika oli, kuin olikin jälleen kunnossa. Yleisestä mielialastani kertonee jotain se, että sain tuhrattua rahaa Ikeaan tasan 11,50 euroa. Josta suurimman osan nielaisivat Eliaksen itselleen valitsema kasvi, sekä hempeän laventelinlila ruukku. Luulen, että mies taisi pelästyä vaimonsa mielentilaa, kun kotiintuomisina oli vain tiski- ja vessaharja. Hätäännyksissään hän lupautui a) kylvettämään pojat b) viemään koirat pitkälle lenkille. "Ota sä vaan hetki rauhassa". Kiitos, sitä tarvittiin.

Paskan viikon keskiviikkona havahduin aamukahvilla puhelimen värinään, kello 08.36. Puhelin kertoi, että soitto tulee Sampun Dagiksesta. Soittaja, eli Sampun ihanista ihanin lastentarhanope kyseli, että "oletteko kohta perillä, meillä on se palis". Aivan… Se palis, jonka olin sujuvasti merkannut seuraavan viikon keskiviikolle. Go me! Pyysin tuhat kertaa anteeksi ja annoin itselleni heittämällä vuoden paskin mutsi palkinnon. Vaikka mennään vasta hyvää matkaa maaliskuuta. Paskan keskiviikon, sekä suurimmalta osin koko viikon pelasti illalla kyläilemään tullut sisko. Sekä yhteinen leivontatuokio (toimituksen huomautus: olemme siskoni kanssa valeleipureiden valeleipureita…)

Paskan viikon torstai meni töissä jotenkuten. Topo oli jälleen herännyt hirvittävän aikaisin. Mutta tällä kertaa onneksi vähän paremmalla päällä. Koska elämä on täynnä valintoja, olin aamun kiireessä joutunut tekemään valinnan: autanko miestä ja puen Topon valmiiksi, vai kuivaanko hiukset. Päädyin pukemaan Topon. Ulkona oli pakkasta. Junaa odottaessa hiukset menivät jäähileeksi. Se siitä kuohkean kauniista kampauksesta… Paskan viikon torstaina kolme peräkkäistä ratikkaa jätti tulematta ja palellutin sormeni. Koska oli kylmä. Ja niitä kolmea ratikkaa odotellessa oli pakko kokoajan räveltää älypuhelinta. Jonka näyttö ei toimi hanskat kädessä. Paskan torstain illan vietin ihanan ystävän kanssa syöden ja sivistyneesti, torstai-iltaan sopivasti cavaa siemaillen. Siinä ei muuten ollut mitään paskaa. Noh, paitsi ehkä ravintolan loppulasku. Mutta hei: se oli sen arvoista!

Paskan viikon perjantaina peruuntui viikonloppukeikka ystävän kanssa. Töissä oli niin paska päivä, että lähdin sieltä kyynel silmäkulmassa, huultani purren. Hain Sampun päiväkodista ja suunnittelimme keikkaa lähimpään suurempaan ostoskeskukseen. Kesken bussimatkan kouluikäinen poika laatoitti puoli bussia, aiheuttaen sen, että Sampu ja allekirjoittanut hylkäsivät bussin maailmanennätysvauhtia. Kotona kaikki padot aukesivat ja päädyin parkumaan maailmaa, sen epäoikeudenmukaisuutta, väsymystä, sitä että pitää käydä töissä, noin pariksi tunniksi. Sampu komppasi: hän oli unohtanut dagisreppunsa bussiin. Reppana itki lohduttomasti sitä, että nyt se sitten haisee sitten oksennukselle: kun me repun joskus saamme takaisin kotiin.

Paskan perjantain iltana mies ja Elias lähtivät perinteiselle perjantaiuinnille. Kun Sampu ja allekirjoittanut olivat päässeet yli paskan viikon aiheuttamista pahimmista mielipahoista, ahtauduimme Topo, Sampu, Sampun hauva, meidän hauva sekä allekirjoittanut sängyn päälle. Luimme työkaveriltani perittyä pingviinikirjaa. Söimme perjantaikarkkejamme (ja sipsejämme), ahtauduimme sen jälkeen yhdessä sohvalle, katsomaan Late Lammasta. Jonka jälkeen Topo ja Sampu menivät kylpyyn ja allekirjoittanut pääsi (SUPERJEE) pesemään pyykkiä. Yhtäkkiä olo oli parempi… Ja päivä vähän vähemmän paska. Yhdestä viikosta selvitty jälleen.

Paskan viikon sunnuntaina perheessä virittelee itseään pelikuntoon vuoden flunssakierros numero kymmenen (tai jotain siihen suuntaan). Pitäisi pestä pyykkiä. Ärsyttää, että huomenna, maanantaina kello soi taas liian aikaisin ja alkaa taas liian kiireinen viikko. Mutta samalla olo on hyvä: olemme nukkuneet hyvin, syöneet karkkia, viettäneet yhdessä ja pikkuporukoissa aikaa. Keränneet voimia. Tehneet hyviä päätöksiä.

Periaatteessa mitään erityistä ei tapahtunut, joka olisi tehnyt viikosta paskan. Sen yleisvire nyt vain oli… hmm… paskamainen. Ihanista treffeistä, leipomistuokioista, ikea-keikasta ja kaikesta muusta mahtavasta huolimatta. Ensi viikolla yritän muistaa, että: "when life gives you lemons, make lemonade". Kun aamulla väsyttää, illalla on pyykkiä ja Topo käy kierroksilla: ota ilo irti niistä hyvistä jutuista. Koska niitäkin mahtuu. Joka päivään. Paskimpaankin sellaiseen.